Minusta
Olen syntynyt helteisenä heinäkuun päivänä vuonna 1982, Kotkan aluesairaalassa, koska Kuusankosken sairaala oli silloin remontissa. Lapsuuteni kasvoin kotiäidin huolenpidossa ja
rakkaudessa isossa perheessä, sillä isäni oli perustanut juuri oman yrityksen, kun synnyin.
Äitini opiskeli itselleen iltakoulussa ammatin 90-luvulla, se oli huikea suoritus 7-lapsisen perheen äidiltä – olen erittäin ylpeä hänestä.
Kesäisin sain lapsena viettää paljon aikaa ”maalla” Valkealan Oravalassa mummolassa tai tädin luona Vuolenkoskella. Siellä sain tuntuman peltotöihin sekä maatalon arkeen kanoineen, lehmineen ja mullikoineen. Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin en ollut koskaan ajatellut asuvani maalla, vaikka Jaalassa nyt asunkin. Jaalassa on ollut hyvä viettää nuoruutta ja aikuisuutta.
Ensimmäisen oman talon korjasimme puolison kanssa 18-vuotiaana ja sitten kolmekymppisenä rakensimme uuden. Nuorempana harrastin ratsastusta ja pesäpalloa yms., mutta nyt ne ovat vanhemmiten jääneet ja tilalle on tullut lenkkeily (koska teräsnainenkin ruostuu, kun ikää tulee). Luonto on elämässäni vahvasti läsnä, rakastan metsätöitä ja huolehdin muutamasta tiekunnasta ja omasta yksityistiestä. Olen ihminen, joka viettää kesän melkein aina pihalla sormet mullassa. Sydämeni on sulanut karjalankarhukoirille. Perheessämme onkin aina ollut koiria, onneksi he ovat olleet pitkäikäisiä ja terveitä. Se pitää ihmisen liikkeellä, kun on joku, joka vaatii iltaisin lenkille.
Asenteeni työn tekemiseen opin jo nuorena isovanhemmiltani ja isäni sähköliikkeessä.
Työelämään lähdin peruskoulusta 16- vuotiaana sähköalalle isäni liikkeeseen. Olin haaveillut poliisin, asianajaja, arkeologi- ja monesta muusta ammatista, mutta perheyritys veti puoleensa. Työ piti oppia aika itsenäisesti, sillä sähköala ei naiselle ollut silloin vielä kovin yleinen vaihtoehto ja kokeneiden sähköalanammattilaisten arvostus piti hankkia näytöillä.
2000-luvun alussa olin Jaalassa mukana kunnallispolitiikassa. mutta kuntaliitoksen jälkeen
en enää lähtenyt mukaan uudestaan. Maailmaa tuli sitten ”paranneltua” tiskin takana niin monesti, että ajattelin että nyt on aika vaikuttaa asioihin. Pitkän mietinnän jälkeen päätin lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi 2017. Kokoomukseen kuuluin jo silloin ja kokoomuslaisiin arvoihin olen kasvanut. Näinä neljänä vuotena olen luottamustehtävääni sitoutuneena ja parhaani tehneenä oppinut todella paljon politiikasta – ennen kaikkea Kouvolan kunnallispolitiikasta. Kiitos perheelleni, vanhemmilleni ja ystäville sekä kaikille niille, jotka ovat minuun luottaneet ja minua tukeneet ja kannustaneet nämä vuodet – olette rakkaita.
- Miia Witting